Pokeri-poron päiväkirja

Istun parhaillaan Helsinki-Singapore lennolla. Matkaa määränpäähän on vielä rapiat 9h niin ehtii hyvin jotain kirjoittelemaan.

Jotenkin aina öisin pääsee syvemmälle ajatuksissa ja tulee muisteltua menneitä ja myös suunniteltua tulevaa.

Ajattelin omistaa tämän kirjoituksen edesmenneiden isovanhempieni muisteluun, jotka rakastivat kortin pelaamista. Heillä oli suuri vaikutus siihen, että itsekin ajauduin tämän lajin pariin.

Synnyin Kuopiossa 1986, olin neljän vanha kun muutimme äitini kanssa Savonlinnaan. Minulla ei ole sisaruksia ja lähes aina kun tarvitsin hoitopaikkaa menin isovanhempieni luokse maaseudulle, joka sijaitsi vajaan 20km päässä Savonlinnan keskustasta. Myös lapsuuteni kesistä vietin valtaosan samassa paikassa.

Mummolassa tuli paljon puuhailtua kaikenlaista, mut yksi asia oli ylitse muiden eli korttipelit. Olin peleissä mukana niin nuoresta asti kuin muistan. Suosituimmat pelimuodot oli 5-kortin ostopokeri ja Ramina.

Se oli tärkeää, että peleissä täytyi olla aina oikeata rahaa pöydässä eikä mitään tulitikkuja. Mummo antoi aina minulle pennejä ja markkoja joilla pääsin osallistumaan peliin. Kun oli sitten kotiinlähdön aika mummo antoi minulle kolikoita taskuun, jotka oli käärinyt talouspaperin sisään.

Vaikka olimme vain kolmestaan paikalla niin saatoimme pelata läpi päivän aina yöhön asti. Pappa yleensä sanoi minulle ”mäne Antti houkuttelemaan mummo peleille”. Harvoin siinä suurempaa houkuttelua tarvittiin kun kortit oli jo ilmassa.

Pelaaminen oli tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Mummo ja pappa nukkuivat omakotitalon eri kerroksissa sekä riitelivät aina. Mutta kun pelit alkoivat niin nauru raikui ja kaikilla oli hauskaa.

Kun talossa oli muita vieraita yökylässä niin illat seurusteltiin pelipöydän ympärillä. Ellei joku osannut pelata niin opetettiin. Sama pätee edelleen, että oppimiseen löytyy motivaatiota kun hieman joutuu alkuun oppirahoja maksamaan. Se ei käynyt ikinä päinsä, että joku paikallaolijoista ei osallistunut peleihin.

Tiedän, että pappa otti aikanaan paljonkin alkoholia. Minun nähden tosin erittäin harvoin muutamia saunakaljoja enempää. Yhden kesäyön kyllä muistan kun pelit oli jälleen venyneet pikkutunneille asti. Papalla kaatui viinat pelipöydälle ja hän itse lensi penkiltä selälleen maahan. Pelit oli siltä illalta ohi ja mummon kanssa kannettiin isäntä sänkyynsä nukkumaan.

Papan sanontoja pelipöydässä on myös jäänyt hyvin mieleen:

”annetaan sakin hivutusta”

”ruudut suuret sano lasimestari”

”pattaa ne on paan jalatkin”

”herttuutti hyvä isä lapsiaan”

”Nyt puristele munia kun pihistetään tämä”

Isovanhemmilla oli aina perjantaisin ”kaupunkipäivä” eli silloin käytiin kaupungista ostamassa viikon ruuat. Kauppareissu oli nopeasti tehty  ja loppuaika pelattiin RAY:n pelikoneita kunnes iltapäivällä oli aika lähteä takaisin kotiin. Näin jälkeenpäin sitä on tajunnut miten koukussa he olivat pelikoneisiin.

Eihän tämä itsellenikään toiminut hyvänä mallina tietenkään. Vähän kun omaa rahaa sain niin kaikki oli nopeasti pelikoneisiin painettu. Kyllä sitä muistaa monia urheiluseurojen pelimatkojakin. Usean päivän reissu ja ensimmäisellä pysähdyksellä huoltoasemalle kaikki rahat pelattu mitä oli kotoa saanut mukaan.

Kävin vielä monesti aikuisenakin mummoa ja pappaa auttamassa kaupunkipäivinä. Papalla oli sota-aikoina mennyt näkö todella heikoksi. Tuohon aikaan hän oli jo lähes sokea. Silti piti toki pelikoneita vielä pelata avustajan kanssa.

Kerrankin menin täysi-ikäisenä ravintolaan mukaan. Ensin tiskille ”kossusprite ja pojalle tuoremehu” ja sitten pelikoneelle. Minä painelin nappuloita tuoremehu kädessä ja kerroin mitä tapahtuu samalla kun sokea pappa hörppi kossuaan.

Isovanhemmilla oli myös korttirinki, joka kokoontui 1-2 kertaa kuukaudessa pelaamaan. Vuorotellen jokainen järjesti pelit kotonaan. Porukka koostui pääasiassa eläkeläisistä muutamaa hieman nuorempaa lukuunottamatta.

Noissa peleissä pelattiin aina 5-kortin ostopokeria. Minäkin pääsin hyvin nuorena noihin peleihin mukaan ja muistan edelleen miten jännittävää se oli. Olihan se aivan erilaista kun mummon ja papan kanssa normaalit pelimme. Äiti ei tosin tykännyt kun kuuli minun osallistuneen näihin tapahtumiin.

Viime viikolla kuulin, että viimeinenkin tämän ringin pelaaja oli kuollut. Nyt on taas vanha porukka kasassa taivaallisen pelipöydän ympärillä.

Se oli sitä aikaa se. Ei varmasti parasta kasvatusta pienelle lapselle. Ajat on kuitenkin muuttuneet tässäkin asiassa. Itse muistelen edelleen suurella lämmöllä isovanhempiani ja kaipaan yhteisiä pelihetkiä.

• Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi Antti Tiainen.
• Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi Antti Tiainen.
• Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi Antti Tiainen.
• Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi Antti Tiainen.

02/11/2023, 15:28 KissMyBass81 kirjoitti

Hyvää tarinointia 👍

Tulipa tässä samalla mieleen että jokupäivä pomppasi puhelimeen Instagramilta ilmoitus että Daniel Negreanu, Iron Maiden ja Antti Tiainen ovat päivittäneet Instagram-tarinoitaan. Näkee ketkä pärjää! 😄

Kieltämättä kova kolmikko XD

Saavutaan Ausseihin

https://youtu.be/byyQLELRh8I?si=r37X2t3OtZHrz5DG

Mikä oli kaikista parasta Brisbanessa ja kannattaako matkustaa sinne?

Oman vähäisen kokemuksen ja muiden puheiden perusteella:

-paljon aurinkoa läpi vuoden

-hyvää ruokaa

-turvallista

-siistiä

-miellyttäviä ihmisiä

-iso kaupunki, mutta kuitenkin kompakti liikkua

Perjantai 10.11

Edellinen reissuvideo päättyi siihen kun saavuimme Surfers Paradiseen. Saavuimme majapaikkaan myöhään illasta ja huoneisto oli varattu meille kahdeksi yöksi. Meillä oli siis yksi kokonainen päivä aikaa tutustua surffaajien paratiisiin.

Meidän parvekkeelta näkyi keskustan ympärillä kaarteleva joki pilvenpiirtäjineen.

Suunnitelmamme oli vähän shoppailla ja viettää aikaa biitsillä. Sää muuttui kuitenkin niin epävakaiseksi, että päätimme skipata rantatouhut kokonaan lyhyttä visiittiä lukuunottamatta.

Tämän kyltin takaa aukesi biitsit.

Illalla tilasimme Nandosista ruokaa kämpille ja katselimme neljä jaksoa Temppareita koneelta. Aika tylsältä vaikutti sarja ainakin alkuun. Suomi-realityn vankkumattomana fanina annan vielä mahdollisuuden.

Päivä meni siis lähinnä kaupungilla hengaillen. Tämä oli kyllä hieno kaupunki, kun heti pitkän biitsin takana nousee pilvenpiirtäjät korkeuksia kohti. Ehkä jopa hieman tulee Miami mieleen.

Lauantai 11.11

Matka jatkui jo aamusta eteenpäin kahden Surfers Paradisessa vietetyn yön jälkeen. Suuntasimme Brisbanen lentokentälle, jonne palautimme vuokra-automme. Tämän jälkeen terminaaliin ja lento Whitsundayn kentälle. Tämän kentän lyhenne on muuten erikoisempi: PPP.

Vuokra-autoa alle ja ensimmäinen kohde oli läheltä löytyneet vesiputoukset. Tästä jatkui matka Airlie Beachille lounastamaan ja katselemaan paikkoja.

Tähän vuodenaikaan vesiputouksessa ei paljoa vettä virrannut.

Hieman ennen auringonlaskua oli ”Anttos Travels” tutkinut tekoälyä apuna käyttäen vuorilta spotin, josta olisi hyvät näkymät auringonlaskun aikaan. Kuulemma vain pieni kävely itse kohteeseen.

Lähdimmekkin hyvissä ajoin ennen auringonlaskua tätä paikkaa kohti. Autolla aluksi niin ylös kuin pääsimme ja sitten patikoimaan jalan. Aloitimme nousun, jonka alussa olleen kyltin mukaan kivuttavaa oli 2,3km.

Nopeasti selvisi, että maasto on erittäin rankkaa ja jyrkkää nousua. Aikaa kului ja aurinkokin alkoi uhkaavasti laskemaan. Matkan varrella alkoi moneen kertaan loppumaan usko siitä, että saapuisimme koskaan perille. Muutamista risteyksistä olimme kääntyilleet ja epäilykset heräsivät, että olemmeko eksyneet oikealta reitiltä.

Aurinko laski ja sademetsän keskelle laskeutui nopeasti pimeys. Lopulta olimme rämpineet metsässä toista tuntia kun löysimme määränpään. Tässä vaiheessa ei toki tietoakaan enää auringonlaskusta.

Huipulle päästyä valo vielä hieman sarasti.

Takaisinpäin matkaan tulikin lisää haasteita. Tarvitsimme valoa nähdäksemme eteenpäin ja kännykän valoa kohti lenteli vähän väliä lepakoita. Reitillämme pomppi myös myrkyllisiä sammakoita ja muitakin metsän eläimiä liittyi seuraamme. Juomavesi oli toki myös loppunut aikoja sitten. Tyhjää muovipulloa hakkasimme tasaiseen tahtiin kättä vasten, joka tuntui toimivan pitämään enimmät eläimet loitolla. Yritimme myös itse pitää juttua yllä sekä tömistellä polulla.

Lopulta näimme valon pilkahduksia ja aloimme saapumaan takaisin sivistyksen pariin. Rento ja leppoisa auringonlaskun ihastelu oli takana.

Kuva kertoo kaiken oleellisen.

Autoon päästyämme suuntasimme ensimmäiselle huoltoasemalle ja tankkasimme palauttavaa ravintoa kroppaan. Tässä vaiheessa olo oli jo todella nuutunut, mutta edessä oli vielä 2h ajomatka Mackay-nimiseen paikkaan, jossa oli seuraavan yön majapaikkamme.

Kun pääsimme lopulta majoitukseen kello olikin sen verran, että ehtisi nukkumaan vain  pari tuntia, koska herätys tulisi olemaan 04.00.

• Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi Antti Tiainen.
• Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi Antti Tiainen.