Kaikki paitsi molempien kännykät ja oma luottokortti meni. Passit, Espanjan oleskelulupia ja muita papereita, työläppäri, käteistä, kuulokkeet, kotiavaimet, vaatteet…

Harvoin oli vituttanut niin paljon.

Eli,

viisivuotisjuhlaryöstö

Lähdettiin kavereiden loma-asunnolta Lissabonin liepeiltä kohti etelää juhlimaan meidän viisivuotispäivää. Oltiin varattu Sesimbrasta kiva hotelli ja ravintola ja matkalla autovuokraamosta käytiin katselemassa vähän komeita maisemia. Näköalapaikan pieni parkkis oli tyhjä, joten ajattiin vähän matkaa eteenpäin kunnes nähtiin pieni levike, jossa oli muitakin autoja. Käytiin napsimassa kuvia

kalliit maisemat

…, ja kun istahdin rattiin ja vilkaisin takaoikealle näin, että takalasi oli paskana. Tällaiset hetket on outoja kun jollain tapaa itse jähmetyn kuin peura niihin kuuluisiin ajovaloihin. Alitajunnassa on jo tieto mitä on tapahtunut, mutta kestää parineljä sekuntia oikeasti tajuta ja hyväksyä tapahtunut. Nopeasti oli todettu että oltiin vähän höpsösti jätetty meidän reput auton takapenkille, josta voro oli sitten nopeasti käynyt hakemassa yllättävän kivan saaliin.

Avuliailta paikallisilta kysymään toki apua, ja auto varsinaiselle parkkipaikalle, ja parin tunnin päästä saatiin paikalliset sheriffit lempibändini GnR’n (Guarda Nacional Republicana) autossa ja väreissä paikalle. Ihan hyvää englantia puhuva ja hyvin viinalle haissut pollari haastatteli meitä kysellen perushommat. Tilanne alkoi ottamaan kupoliin entistä enemmän kun hän selitti, että koska menee aivan tasan viisi päivää että rikosraportti saadaan oikeudesta, ja te lähdette neljän päivän päästä, niin huonompi homma, sillä sähköisesti sitä ei voida lähettää. Ja sille raportille olisi käyttöä erilaisten viranomaishommien takia täällä Espanjassa.

Seuraavana päivänä ostamaan vähän lämmintä vaatetta illoiksi, kännykkään laturit, hammasharjat ja muuta, ja yrittämään nauttia päivästä seuraavaa päivää eli maanantaita odottaen jotta voidaan soitella paremmin suurlähetystöihin ja Ryanairille mites täältä esim. kotiin päästään. Onneksi sentään meillä oli pienen ajattelemattomuuden takia tullut autovuokraamosta kallis vakuutus mukaan, kun kuskilla ei ollutkaan vajaata kolmea tonnia kortillaan rahaa, jonka ilman heidän vakuutustaan olisi takuuksi vaadittu. Omavastuiden puuttumisen lisäksi saatiin siis auton hinaus, että taksikyyti autovuokraamon toisessa kaupungissa olevasta hotellista mukaan. Onni onnettomuudessa, vaikka silti edelleen pidän lisävakuutuksia vuokra-autoissa etenkin vuokraamoiden kautta helvetin hyvänä bisneksenä vuokraamoille itselleen (eli todella huonoina asiakkaille).

Maanantai, joka taas uusi juhlapäivä, eli synttärini jeejee. Klassisessa Sintrassa pyöritään ja yritetään hetki nauttia maisemista ennen kuin alkaa soittorumba. Ryanair on juuri niin kusinen kuin suurlähetystössä kerrottiin, eli passikopiolla ei ole mahdollista matkustaa ja ei se ei ole Ryanairista kiinni vaan se on heidän policynsa. Ja ei tuo lause ei ole ristiriitainen ei vaikka mikään laki ei heitä niin pakota toimimaan.

Lisää puhelinsoittoja ja todetaan että tilapäisiä passeja parempi ratkaisu on vain selvittää päästäänkö dösällä tai junalla rajan yli. 14h on ihan siedettävä reissu kunhan täältä vaan päästään pois. Hermot alkaa molemmilla olla taas kireällä ja sanoinko jo, että synttärifiilis on kaukana. Vitutus lienee jossain 8,5/10. Ollaan puolivälissä sinänsä todella kaunista kävelyä ylhäältä linnasta alemmas kylään. Matkatavarat mahtuvat yhteen muovipussiin. Kello lienee jotain 14.

Kuin kaksi marjaa. Omat fiilikset ja patsas Sintran jonkun käytävän yläpuolella.

Puhelin soi. “Sheriffi Bruno x täällä moi, teidän tavarat on löytyneet, millon pääsette hakemaan?”
…

Ei oikein tiedä pitäisikö itseä, nauraa, vai molempia.

…

Muutama tunti myöhemmin ollaan takaisin etelämpänä, kolkutetaan! poliisiaseman oveen ja siellä odottavat meidän dokumenttien lisäksi myös reput. Arvotavarat olivat toki lähteneet, mutta suurin osa muusta kamasta oli tallella. Yksi neule, t-paita, yksi hammasharja, toinen seesaminsiemen patukoista sekä urheilupyyhkeeni oli vorolle kelvannut. Onneksi rosvot Iberian niemimaalla heittävät usein ei-haluamansa tavarat jonnekin näkyville, usein pollarilaitoksen lähelle, jotta edes vähän pienennetään uhrien tuskaa.

Taustalla Gunnarien paikalliskonttori

Rikosraporttikin saatiin sähköpostitse. Puhelinsoiton lisäksi me molemmat saatiin FB messengerissä viesti poliisilta tuolloin sunnuntaina että dokkarit olivat löytyneet, mutta en tiedä miten he meidät ovat sieltä oikein löytäneet kun omasta kuva kauheasti passin kanssa mätsää, ja VilleLaukkasia on Suomessa useampia. Sama pätee tyttöystävääni (soveltuvin osin :)). Ehkä syntymäajalla? Loistavaa, ja ystävällistä palvelua.

Melko hyvä palvelu..

Vietiin suklaata kiitokseksi :)

Melkoista tunteiden vuoristorataa, ja ikimuistoinen juhlaviikonloppu. Ensimmäisestä Portugalin reissusta jäi ylipäätään todella hyvä fiilis pois lukien autoon murtautuminen. Nyt on kiva olla kotona.

Loppuun vielä pari kuvaa reissusta.

Lissabon oli yksi kauneimmista kaupungeista, mitä olen tähän mennessä nähnyt.

Luonto oli todella vehreää, joka korostuu etenkin Alicantesta tullessa, joka taas on todella kuiva alue.